Lappeenrannan Linnoituksen nykyinen rakennuskanta on linnoituskaudelta: linnoittamisen aloittivat 1720-luvulla ruotsalaiset ja sitä jatkoivat 1740-luvulta lähtien venäläiset. Linnoitusvaihetta edeltäneestä ajasta, jolloin nykyisen Linnoituksen alueella ja sen Pallonlahden puoleisella ranta-alueella sijaitsi kaupungin vanhin rakennettu alue, ei jälkiä ole säilynyt. Kaupunkilaiset asuivat linnoitustöiden alkaessa edelleen kaupunkiaan, mutta 1700-luvun lopulla heidät siirrettiin taloineen nykyisen keskustaan ja Palloon. Linnoitus jäi sotilaskäyttöön yli 150 vuodeksi.
Lappeenrannan Linnoitus muistuttaa Vanhaa Porvoota enemmän Helsingin edustan Suomenlinnaa, joka kuuluu Helsingin suosituimpiin matkailunähtävyyksiin. Siellä vierailee vuosittain lähes miljoona ihmistä, jotka löytävät Unescon maailmanperintölistalla olevalta linnoitusalueelta monenlaisia palveluja, joita käyttävät myös alueen 800 vakituista asukasta. Nimi ei näytä olevan este eikä hidaste. Olisiko niin, että kyse ei olekaan siitä vaan opastuksesta ja tiedonkulusta.
Entä jos tekisimme nimen vaihdon sijasta Linnoituksen, Lappeenrannan vanhan kaupungin, tarjontaa entistä paremmin tunnetuksi ja kehittäisimme sitä sekä matkailijoiden että paikallisten asukkaiden toiveita ajatellen. Linnoitus on kaupungin suosituimpia ulkoilualueita. Se on jotain, josta me lappeenrantalaiset olemme ylpeitä. Linnoitus ja sen vieressä oleva satama ovat kaupungin kesäiset keuhkot. Moni ei muista, että Linnoitus on viehättävä myös talvella sekä erityisen kaunis kuulaina syyspäivinä. Tarjolla on tuolloinkin pitkälti samat palvelut kuin kesällä. Toisaalta Linnoitukseen mahtuisi nykyistä enemmän toimintaa, johon ei tarvitsisi ilmoittautua ennalta, vaan pelkkä paikalle tuleminen riittäisi. Harva meistä haluaa suunnitella vapaapäiväänsä tai lomaansa tunnin tarkkuudella useita päiviä etukäteen.
Kehitellään ajatusta. Olen riikalainen, joka on uuden lentoyhteyden innoittamana lähdössä tutustumaan eksoottiseen, talviseen Lappeenrantaan. Kotona katselen internetistä Lappeenrannan tarjontaa ja päädyn varsin suoraan goSaimaan sivuille, joilla voin tutustua myös Linnoituksen historiaan. Perillä Lappeenrannassa saan hotellista heti käteeni viehättävän opaskirjasen, jossa on kartta ja tarkat tiedot Linnoituksen ja yleensä kaupungin tarjonnasta aukioloaikoineen. Lähden katselemaan kaupunkia. Kävelen sisään Linnoituksen portista ja aistin paikan hengen.
Oppaassa kerrotaan, että näin talvisaikaan Linnoituksen kokoaikainen opas-talonmies varaa joka aamu pulkkia kaupungin parhaiden pulkkamäkien luokse ja laittaa mäen viereen tulet. Ostan Linnoituksen kahvilasta eväskorin ja saan viltin lainaksi. Sen laitan eristeeksi tulien äärellä oleville puisille istuimille. Nautin eväitä, lasken mäkeä ja ihailen kauniita näkymiä sekä mäessä mellastavia lappeenrantalaisperheitä. Sen jälkeen poikkean Linnoituksen mielenkiintoisiin museoihin sekä Suomen vanhimpaan ortodoksikirkkoon. Osaapa pieni ja ihmisenkokoinen tarjonta olla viehättävää! Päivän päätteeksi ostan viemisiä Linnoituksen pienistä ja viehättävistä kaupoista, ja päätän palata Linnoitukseen illalliselle kiinnostavalta näyttävään ravintolaan. Seuraavana päivänä vuokraan retkiluistimet, joita saa sataman palvelupisteestä. Sujuttelen Karhusaaren laavulle, jossa on talvisaikaan pieni kahvikioski.
Viikonloppu Lappeenrannassa sujuu sukkelaan. Kotimatkalla mietin jo uutta matkaa kesäksi. Silloin voisi mukaan nappaamani Linnoituksen yleisesitteen mukaan soudella Saimalla 1700-luvun lopun mallin mukaan tehdyllä soutulaivaston purrella tai osallistua kansainväliselle opastukselle, jotka lähtevät aina puolelta päivin kaupungin puoleisen portin tuntumasta. Retkikorissa olisi mukavia kesäherkkuja valliretkelle. Keväällä ja syksyllä on kuulut Lappeen markkinat; hauskat perinnemarkkinat, joilla myydään ilmeisesti hevosiakin, ainakin kuvaelmissa. Pieniä ja suuria Linnoitukseen sopivia tapahtumia tuntuu olevan ympäri vuoden. Lapsetkin voisi ottaa mukaan. Tarjolla on lasten seikkailuretkiä, joilla pukeudutaan teemaan sopiviin asuihin. Suomenkielellä on tietysti vielä paljon enemmän tarjontaa, mutta toisaalta kyllähän halu auttaa ja palvella korvaa pienet kielikömmähdykset. Sen jo huomasin, että eteläkarjalaiset, käyttävät rohkeasti vieraita kieliä.
Lappeenrantalaiset tuntuvat olevan innostuneita Linnoituksen ja sataman kehittämisestä. Hieman sivummalle suunnitellaan kuulemma kesäajaksi uusia parkkialueita, jotta Linnoituksen laki rauhoittuisi, kuten on yleisesti tapana vastaavan tyyppisissä kohteissa. Kuulin myös suunnitteilla olevasta tietokeskuksesta, joka kertoo viime sodista tavallisten ihmisten näkökulmasta ja tunteisiin vetoavasti vähän samaan tapaan kuin kotikaupungissani Riikassa olevassa Latvian miehitysmuseossa avataan meille vaikeita asioita. Paljon on kyllä viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana saatu aikaan, kun vertaa nykyisiä näkymiä museossa näkemiini vanhoihin valokuviin. Ei se ihan Riikan Vanhaa kaupunkia vastaa, mutta eihän se olekaan varsinainen vanha kaupunki vaan linnoitus. Sellaisenaan hieno ja ainutlaatuinen.
Anu Talka
Historiantutkija, yrittäjä
Lappeenranta
Pelastakaa Lappeenranta t. Marjo Tofferi
VastaaPoista